Vuosi on kulunut ihan älyttömän nopeasti, sillä tänään on tasan vuosi siitä, kun sain painaa yo-lakin päähäni! Käsittämätöntä, miten nopeasti aika on mennyt, sillä eilen juhlittiin jo uusia ylioppilaita, joiden joukossa myös siskoni oli.
Koko viime vuosi oli täysin erilainen aikaisemmista vuosista. Se oli ensimmäinen vuosi ilman opiskeluja.  12 vuotta opiskelleena voin kertoa sen aluksi olleen outoa. Vuosi kuitenkin mahdollisti mulle paljon asioita, joita välttämättä ei olisi tullut tehtyä, jos olisin lähtenyt opiskelemaan. Tehtiin mm. ensimmäinen ulkomaanreissu kavereiden kanssa koulun ulkopuolella ja sain kerättyä rahaa säästöön töitä tekemällä. Päivien sisältö oli vaihtelevampaa ja olin pitkästä aikaa täysin stressitön. Sain myös mahdollisuuden hengähtää kaikesta siitä puurtamisesta, mitä opiskellessani tein. Nyt vuosi on kuitenkin ohi ja herää kysymys, että mitä sitten?
Viimeisen puolen vuoden aikana päähäni on aina silloin tällöin herännyt kysymys, entä jos en pääse tänä vuonna kouluun? Ensimmäinen välivuosi oli kuitenkin täysin oma valintani, koska en halunnut lähteä vielä opiskelemaan. Nyt kuitenkin haluaisin. Totta kai tulevat suunnitelmat on mietittänyt lähiaikoina paljon, mutta oon yrittänyt myös lohdutella itseäni sillä, ettei mulla ole mihinkään kiire. Jos koulupaikka ei aukea tänä vuonna on mulla kuitenkin jo suunnitelmia ensi vuodelle. Harvalle kuitenkaan aukeaa koulupaikka ensimmäisellä yrittämällä.
Pääsykokeet on edessä ensi viikolla eikä niitä ennen voi oikein spekuloida tulevaa. Teen kokeessa parhaani ja katson mihin se riittää. Kokeen jälkeen voin vihdoin rentoutua ja nauttia alkavasta kesästä! Niitä tuloksia ehtii sitten myöhemmin murehtimaan tai iloitsemaan.